Päivän paino: 73kg
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1526kcal
Ja tänä keskiviikkonahan sitten kävi ohraisesti. Söin enemmän kuin pitäisi mutta onneksi, tai ainakin toivottavasti, vähemmän kuin kulutin. Ruokahalu löytyi mutta into varsinaiseen liikuntaan on yhä kadoksissa. Imuroin kyllä, mutta tuskinpa siitä kovin paljoa extrakulutusta saa.
Huomenna luvassa olisi leffakäynti Finnkinon super-päivän puitteissa ja olen aina ollut heikkona leffapopcorniin. Pitänee käydä syömässä juuri ennen elokuvaa tai ainakin ostaa ennen teatteriin menoa valmiiksi jotain terveellistä naposteltavaa. Muuten viimeistään aulan popparintuoksu aiheuttaa lankeamisen.
Toisaalta eipä sellainen ihan pieni popcorn annos paina varmaan kuin sellaisen 100g ja eihän se ole toki kuin, öö, 500kcal..
Tämä laihdutuskuuri on jo heti alkuunsa näköjään vaarassa kun tahto on jo etukäteen näin heikko.
torstai 21. tammikuuta 2010
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Tiistai 19.1.2010
Päivän paino: 74kg
Vyötärön ympärys: 92,5cm
Päivän kalorit: 1236kcal
Ruokahaluttomuus ja painon heiluminen jatkuvat. Olen tehnyt kaiken väärin tänä tiistaina. Söin vain kolme kertaa aamu kuuden ja puolen yön välillä + yhden kupin teetä ja kaiken huipuksi ainut lämmin ruokani oli mikropitsa.
Kalorit pysyivät kyllä alle maagisen -500 rajani mutta ei tällainen ole kovin terveellistä. Painon nousu taas.. no, noin pieni voi johtua miljoonasta syystä. Enemmän pitänee katsoa kokonaiskäyrää. Ja jaksaa vain elää päivä kerrallaan.
Vyötärön ympärys: 92,5cm
Päivän kalorit: 1236kcal
Ruokahaluttomuus ja painon heiluminen jatkuvat. Olen tehnyt kaiken väärin tänä tiistaina. Söin vain kolme kertaa aamu kuuden ja puolen yön välillä + yhden kupin teetä ja kaiken huipuksi ainut lämmin ruokani oli mikropitsa.
Kalorit pysyivät kyllä alle maagisen -500 rajani mutta ei tällainen ole kovin terveellistä. Painon nousu taas.. no, noin pieni voi johtua miljoonasta syystä. Enemmän pitänee katsoa kokonaiskäyrää. Ja jaksaa vain elää päivä kerrallaan.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Maanantai 18.1.2010
Päivän paino: 72kg
Vyötärön ympärys: 92,5cm
Päivän kalorit: 808kcal
Tänä maanantaina kaikki meni pieleen mitä tulee laihduttamiseen. Söin ihan liian vähän ja vääriä asioita. Tavoitteeni 36 prosentin sijaan sain peräti 70 prosenttia päivän ravinnosta hiilareista. Söin pääasiassa hedelmiä kylläkin, että varsinaisesti pahin katastrofi kai vältettiin. Illalla lankesin kylläkin sitten palaan pullapitkoa sekä yhteen suklaakonvehtiin, mutta toisaalta, tämä tapahtui hyvässä seurassa ja kotiin en vieläkään ostanut sokeriherkkuja.
Tiedän, että minun olisi ollut hyvä syödä enemmän sillä lähes tuhannen kilokalorin vaje uhkaa viedä vartalon säästöliekille. Yksi päivä ei tietenkään vielä merkitse mitään mutta tiedänhän mihin "vain tänään" ajattelu saattaa helposti johtaa. Mutta kun ei tee mieli niin ei tee mieli. Varsinkaan ei tee useinkaan mieli proteiinia tai rasvaa.
Hiilihydraatit menisivät kyllä! Sokeriaddiktioni on tietysti oma lukunsa, mutta muutenkin syön mieluummin kasvispainotteista ruokaa. Proteiineja on toki mahdollista saada ilman lihaa ja kalaakin, mutta paljon paljon hitaammin ja vaikeammin. Rasvaakin löytyisi pähkinöistä ja vastaavista, mutta jotenkin koen nekin turhan raskaiksi ruuiksi. Olen toki sekasyöjä mutta useimmiten käy niin, että mieluiten söisin pelkkiä kypsentämättömiä kasviksia ja hedelmiä sekä ehkä hiukan maitotuotteita. Tiedä sitten kuinka terveellistä sekään on.
Vyötärön ympärys: 92,5cm
Päivän kalorit: 808kcal
Tänä maanantaina kaikki meni pieleen mitä tulee laihduttamiseen. Söin ihan liian vähän ja vääriä asioita. Tavoitteeni 36 prosentin sijaan sain peräti 70 prosenttia päivän ravinnosta hiilareista. Söin pääasiassa hedelmiä kylläkin, että varsinaisesti pahin katastrofi kai vältettiin. Illalla lankesin kylläkin sitten palaan pullapitkoa sekä yhteen suklaakonvehtiin, mutta toisaalta, tämä tapahtui hyvässä seurassa ja kotiin en vieläkään ostanut sokeriherkkuja.
Tiedän, että minun olisi ollut hyvä syödä enemmän sillä lähes tuhannen kilokalorin vaje uhkaa viedä vartalon säästöliekille. Yksi päivä ei tietenkään vielä merkitse mitään mutta tiedänhän mihin "vain tänään" ajattelu saattaa helposti johtaa. Mutta kun ei tee mieli niin ei tee mieli. Varsinkaan ei tee useinkaan mieli proteiinia tai rasvaa.
Hiilihydraatit menisivät kyllä! Sokeriaddiktioni on tietysti oma lukunsa, mutta muutenkin syön mieluummin kasvispainotteista ruokaa. Proteiineja on toki mahdollista saada ilman lihaa ja kalaakin, mutta paljon paljon hitaammin ja vaikeammin. Rasvaakin löytyisi pähkinöistä ja vastaavista, mutta jotenkin koen nekin turhan raskaiksi ruuiksi. Olen toki sekasyöjä mutta useimmiten käy niin, että mieluiten söisin pelkkiä kypsentämättömiä kasviksia ja hedelmiä sekä ehkä hiukan maitotuotteita. Tiedä sitten kuinka terveellistä sekään on.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Sunnuntai 17.1.2010
Päivän paino: 73,5kg
Vyötärön ympärys: 92cm
Päivän kalorit: 1208kcal
Tänään taas sain syötyä yli 1200kcal ja 500kcal alle kulutuksen. Hienoa siis! Söin jopa muuten niin terveellisesti, kevyesti ja proteiinivoittoisesti että palkitsin itseni pienellä suklaapatukalla hyvin kuluneesta viikosta. Tämä mahtui hyvin kaloreihini sekä hiilariarvoihin, mutta jäin silti miettimään palkitsemista ja pienen käsitettä.
Motivointihan on toki tärkeää ja tutkitusti motivoinnissa auttavat tavoitteet ja palkinnot. Toisaalta tuollainen ajatus palkitsemisesta ruualla, herkulla vieläpä, on tavallaan vaarallista. Jos ajattelen, että koska tein hyvää, ei pieni paha haittaa, voin nollata hyvän tuloksen hetkessä. Ehkä jopa ottaa takapakkia.
Entäpä ajatus, että otin vain jotain pientä? Nyt todellakin söin vain 246kcal jogurttisuklaapatukan, mikä on paljon vähemmän kuin normaali suklaapatukka ja se mahtui enemmän kuin hyvin muiden päivän syömisieni kanssa. Muistelen kuitenkin jossain tutkitun, että jos laihduttaja (tai kuka tahansa) ajattelee, että jonkun herkun voi syödä nyt palkintona tai koska se on vain ihan pieni, niin tämä ei auta ruokavalion ja elämäntapojen muuttamisessa pitkällä aikavälillä katsottuna.
Ideaaliahan olisi, että tulevaisuudessa osaisin syödä tasapainoisesti ja pysyä normaalipainoisena myös ilman jokaisen suupalan laskemista ja muita apuvälineitä. Kuitenkin jos ajattelen vaikkapa, että voin palkita itseni raskaasta työpäivästä "pienellä" suklaapatukalla ja olen muuten syönyt jo kiintiöt täyteen (tai ehkä jopa yli tällaisen ajatusmallin kanssa), niin äkkiä saan sen 300-400 ylimääräistä kilokaloria päivässä. Ehkä jopa seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana jne. kunnes huomaan lähestyväni taas 80 kiloa (ja se on paljon minun mittaiselle tynkäihmiselle!).
Tiedän kuitenkin myös, että en kestäisi nollatoleranssia. Tai halua sitä. Helpompaa painon hallinnan kannalta olisi jättää sokeriherkut kokonaan pois mutta se rajoittaisi elämääni liikaa. Samalla logiikalla olisin varmasti parempi ihminen jos en katsoisi televisiosta mitään "hömppäsarjoja" tai lukisi muita kuin nobel-tason kirjoja, mutta kuinka pohjattoman tylsää se sitten olisi. Elämä kaipaa välillä sellaisen jogurttisuklaapatukankin:)
Missä siis ratkaisu? Toisaalta on varmasti hyvä, että silloin kun syö sokeriherkkuja, syö sitten niitä vähän pienempiä tai kevyempiä kunhan ei ala kuvitella, että ne olisivat jotenkin kalorittomia. Ja jos saisi ajateltua niin, että ei palkitse itseään syystä a tai b herkulla vaan syö sellaisen vain jos on muuten syönyt kevyesti sinä päivänä ja tietää, että se myös mahtuu ruokavalioon. Ja että ylipäänsä halusi sitä todella, turha sitä nyt syödä herkkuja jos ei mieli tee ollenkaan:)
Ja kai sitä joskus saa repsahtaakin. Silloin tällöin tulee ystävien syntymäpäiviä, vappujuhlia, jouluaattoja ja muita hetkiä, jolloin tarjolla on kakkua, sipsiä, paistia ja muuta kystä kyllä. Silloinkin voi tietysti yrittää ottaa pienempiä paloja mutta hulluksihan tulisi jos stressaisi jokaisena vuoden päivänä. Kunhan tässäkin yrittää välttää ajatusta, että "ei tätä yhtä kertaa lasketa". Kokemuksesta nimittäin tiedän, että sellainen johtaa hyvin hyvin nopeasti siihe, että ajattelen noin tänään ja huomenna ja ylihuomenna ja.. ymmärrätte mitä tarkoitan? En usko myöskään, että kiinteä fuskupäivä toimii minulle (esim. että joka lauantai saa olla laskematta kaloreita). Sen sijaan, ainakin toistaiseksi (eli viikon ajan) olen hyötynyt sellaisesta ajatuksesta, että yksin voi herkutella omenalla, vain seurassa sokerilla. Eli kotiin ei osteta herkkuja!
Paitsi sen suklaapatukan sunnuntaina..
Vyötärön ympärys: 92cm
Päivän kalorit: 1208kcal
Tänään taas sain syötyä yli 1200kcal ja 500kcal alle kulutuksen. Hienoa siis! Söin jopa muuten niin terveellisesti, kevyesti ja proteiinivoittoisesti että palkitsin itseni pienellä suklaapatukalla hyvin kuluneesta viikosta. Tämä mahtui hyvin kaloreihini sekä hiilariarvoihin, mutta jäin silti miettimään palkitsemista ja pienen käsitettä.
Motivointihan on toki tärkeää ja tutkitusti motivoinnissa auttavat tavoitteet ja palkinnot. Toisaalta tuollainen ajatus palkitsemisesta ruualla, herkulla vieläpä, on tavallaan vaarallista. Jos ajattelen, että koska tein hyvää, ei pieni paha haittaa, voin nollata hyvän tuloksen hetkessä. Ehkä jopa ottaa takapakkia.
Entäpä ajatus, että otin vain jotain pientä? Nyt todellakin söin vain 246kcal jogurttisuklaapatukan, mikä on paljon vähemmän kuin normaali suklaapatukka ja se mahtui enemmän kuin hyvin muiden päivän syömisieni kanssa. Muistelen kuitenkin jossain tutkitun, että jos laihduttaja (tai kuka tahansa) ajattelee, että jonkun herkun voi syödä nyt palkintona tai koska se on vain ihan pieni, niin tämä ei auta ruokavalion ja elämäntapojen muuttamisessa pitkällä aikavälillä katsottuna.
Ideaaliahan olisi, että tulevaisuudessa osaisin syödä tasapainoisesti ja pysyä normaalipainoisena myös ilman jokaisen suupalan laskemista ja muita apuvälineitä. Kuitenkin jos ajattelen vaikkapa, että voin palkita itseni raskaasta työpäivästä "pienellä" suklaapatukalla ja olen muuten syönyt jo kiintiöt täyteen (tai ehkä jopa yli tällaisen ajatusmallin kanssa), niin äkkiä saan sen 300-400 ylimääräistä kilokaloria päivässä. Ehkä jopa seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana jne. kunnes huomaan lähestyväni taas 80 kiloa (ja se on paljon minun mittaiselle tynkäihmiselle!).
Tiedän kuitenkin myös, että en kestäisi nollatoleranssia. Tai halua sitä. Helpompaa painon hallinnan kannalta olisi jättää sokeriherkut kokonaan pois mutta se rajoittaisi elämääni liikaa. Samalla logiikalla olisin varmasti parempi ihminen jos en katsoisi televisiosta mitään "hömppäsarjoja" tai lukisi muita kuin nobel-tason kirjoja, mutta kuinka pohjattoman tylsää se sitten olisi. Elämä kaipaa välillä sellaisen jogurttisuklaapatukankin:)
Missä siis ratkaisu? Toisaalta on varmasti hyvä, että silloin kun syö sokeriherkkuja, syö sitten niitä vähän pienempiä tai kevyempiä kunhan ei ala kuvitella, että ne olisivat jotenkin kalorittomia. Ja jos saisi ajateltua niin, että ei palkitse itseään syystä a tai b herkulla vaan syö sellaisen vain jos on muuten syönyt kevyesti sinä päivänä ja tietää, että se myös mahtuu ruokavalioon. Ja että ylipäänsä halusi sitä todella, turha sitä nyt syödä herkkuja jos ei mieli tee ollenkaan:)
Ja kai sitä joskus saa repsahtaakin. Silloin tällöin tulee ystävien syntymäpäiviä, vappujuhlia, jouluaattoja ja muita hetkiä, jolloin tarjolla on kakkua, sipsiä, paistia ja muuta kystä kyllä. Silloinkin voi tietysti yrittää ottaa pienempiä paloja mutta hulluksihan tulisi jos stressaisi jokaisena vuoden päivänä. Kunhan tässäkin yrittää välttää ajatusta, että "ei tätä yhtä kertaa lasketa". Kokemuksesta nimittäin tiedän, että sellainen johtaa hyvin hyvin nopeasti siihe, että ajattelen noin tänään ja huomenna ja ylihuomenna ja.. ymmärrätte mitä tarkoitan? En usko myöskään, että kiinteä fuskupäivä toimii minulle (esim. että joka lauantai saa olla laskematta kaloreita). Sen sijaan, ainakin toistaiseksi (eli viikon ajan) olen hyötynyt sellaisesta ajatuksesta, että yksin voi herkutella omenalla, vain seurassa sokerilla. Eli kotiin ei osteta herkkuja!
Paitsi sen suklaapatukan sunnuntaina..
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Lauantai 16.1.2010
Päivän paino: 73,5kg
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1285kcal
Yllättävää laskua painossa! Tiedän etten ole voinut noin paljoa laihtua millään pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla ja toisaalta vyötärönympäryskin näyttää pysyneet samana, joten jostain paikallisesta nesteiden tai kuonan vaihtelusta täytyy olla kyse.
Epäilen osittain myös vaakaani. Yritän ottaa aamupainon aina niin, että punnitsen itseni kolme kertaa ja otan näiden lukujen keskiarvon. Silti välillä tulokset heilahtelevat rajustikin ja joka tapauksessa useampi eri ihminen on sanonut saavansa vaa'allani eri tuloksia kuin kotona (tosin eroa on ollut molempiin suuntiin). Ehkä edessä on uuden vaa' an osto mutta millainenhan olisi paras vaihtoehto? Digitaalinen? Sisäinen tiedemies tuntee, että parasta olisi ehkä valita vanhanaikainen lääkärinvaaka mutta mistähän sellaisenkin saisi. Tai mihin se mahtuisi.
Kuitenkin, jälleen yksi päivä monipuolisella ravinnolla, jatkuvalla kylläisyydellä ja alle viidelläsadalla kilokalorilla. Liikuntaa olisi voinut olla lisänä mutta olen tyytyväinen itseeni.
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1285kcal
Yllättävää laskua painossa! Tiedän etten ole voinut noin paljoa laihtua millään pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla ja toisaalta vyötärönympäryskin näyttää pysyneet samana, joten jostain paikallisesta nesteiden tai kuonan vaihtelusta täytyy olla kyse.
Epäilen osittain myös vaakaani. Yritän ottaa aamupainon aina niin, että punnitsen itseni kolme kertaa ja otan näiden lukujen keskiarvon. Silti välillä tulokset heilahtelevat rajustikin ja joka tapauksessa useampi eri ihminen on sanonut saavansa vaa'allani eri tuloksia kuin kotona (tosin eroa on ollut molempiin suuntiin). Ehkä edessä on uuden vaa' an osto mutta millainenhan olisi paras vaihtoehto? Digitaalinen? Sisäinen tiedemies tuntee, että parasta olisi ehkä valita vanhanaikainen lääkärinvaaka mutta mistähän sellaisenkin saisi. Tai mihin se mahtuisi.
Kuitenkin, jälleen yksi päivä monipuolisella ravinnolla, jatkuvalla kylläisyydellä ja alle viidelläsadalla kilokalorilla. Liikuntaa olisi voinut olla lisänä mutta olen tyytyväinen itseeni.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Perjantai 15.1.2010
Päivän paino: 74,5kg
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1225kcal
Liekö syynä ollut torstain salikäynti mutta olin koko perjantain järjettömän uupunut. Kyse ei ollut varsinaisesti siitä, että lihaksia olisi särkenyt mutta olin aivan sanomattoman uupunut silti. Itseasiassa jopa niin, että käynti kaupungilla väsytti minut täysin. Omituisinta oli, että tunsin oloni lähinnä unissakävelijäksi koko ajan, kuin ohjaisin itseäni jostain ulkopuolelta. Ja huimaus! Huhhuh..
Olenkohan saanut jonkun omituisen korvatulehduksen vai onko tämä reaktiota vain siihen, että olen yksinkertaisesti liian laiska? Ruokahalukin oli aikalailla kateissa koko päivän. Söin kyllä, kun Kalorilaskuri muistutti siitä, mutta lopulta vain juuri ja juuri yli kriittisen (?) 1200kcal rajan. Olisin voinut syödä vielä jotain, sillä tavoitteenani on joka päivä kulutus miinus 500kcal, mutta lopulta ei vain enää tehnyt mieli yhtään mitään.
Odotan mielenkiinnolla mihin tällainen vähä syönti mutta myös vähä liikkuminen johtaa.
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1225kcal
Liekö syynä ollut torstain salikäynti mutta olin koko perjantain järjettömän uupunut. Kyse ei ollut varsinaisesti siitä, että lihaksia olisi särkenyt mutta olin aivan sanomattoman uupunut silti. Itseasiassa jopa niin, että käynti kaupungilla väsytti minut täysin. Omituisinta oli, että tunsin oloni lähinnä unissakävelijäksi koko ajan, kuin ohjaisin itseäni jostain ulkopuolelta. Ja huimaus! Huhhuh..
Olenkohan saanut jonkun omituisen korvatulehduksen vai onko tämä reaktiota vain siihen, että olen yksinkertaisesti liian laiska? Ruokahalukin oli aikalailla kateissa koko päivän. Söin kyllä, kun Kalorilaskuri muistutti siitä, mutta lopulta vain juuri ja juuri yli kriittisen (?) 1200kcal rajan. Olisin voinut syödä vielä jotain, sillä tavoitteenani on joka päivä kulutus miinus 500kcal, mutta lopulta ei vain enää tehnyt mieli yhtään mitään.
Odotan mielenkiinnolla mihin tällainen vähä syönti mutta myös vähä liikkuminen johtaa.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Torstai 14.1.2010
Päivän paino: 74,5kg
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1229kcal
Päivän liikunta: 30min juoksumatolla ja venyttelyt päälle
Tänään huomasin aamupainoni jo hiukan laskeneen. Yritän olla innostumatta vielä, sillä syynä on todennäköisesti lähinnä muutos hormoneissa tai nesteen poistumisessa tai jossain muussa vastaavassa.
Tänä aamuna paino oli kuitenkin jo hiukan pienempi kuin maanantaina ja toistin kyllä punnituksen monta kertaa varmistaakseni tämän:) Ja millainen vaikutus pienellä edistymisellä onkaan! Sain heti lisää energiaa ja motivaatiota ja sain lopulta jopa raahattua itseni kuntosalille ja voi pojat kuinka ylpeäksi tunnenkaan itseni.
Nämä askeleet ovat kuitenkin pieniä ja pelkään, tai tiedän oikeastaan, että takapakkiakin tulee vielä ihan varmasti. Ei ole kuitenkaan hyödyllistä tahi terveellistä elää jatkuvassa pelossa siitä, mitä voi tapahtua. Edes pelossa siitä mitä varmasti tulee tapahtumaan jossain välissä. Yritän siis keskittyä jokaiseen päivään kerrallaan ja iloita vilpittömästi edistymisestä. Vaikka se sitten johtuisikin vain turvotuksen vähentymisestä.
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1229kcal
Päivän liikunta: 30min juoksumatolla ja venyttelyt päälle
Tänään huomasin aamupainoni jo hiukan laskeneen. Yritän olla innostumatta vielä, sillä syynä on todennäköisesti lähinnä muutos hormoneissa tai nesteen poistumisessa tai jossain muussa vastaavassa.
Tänä aamuna paino oli kuitenkin jo hiukan pienempi kuin maanantaina ja toistin kyllä punnituksen monta kertaa varmistaakseni tämän:) Ja millainen vaikutus pienellä edistymisellä onkaan! Sain heti lisää energiaa ja motivaatiota ja sain lopulta jopa raahattua itseni kuntosalille ja voi pojat kuinka ylpeäksi tunnenkaan itseni.
Nämä askeleet ovat kuitenkin pieniä ja pelkään, tai tiedän oikeastaan, että takapakkiakin tulee vielä ihan varmasti. Ei ole kuitenkaan hyödyllistä tahi terveellistä elää jatkuvassa pelossa siitä, mitä voi tapahtua. Edes pelossa siitä mitä varmasti tulee tapahtumaan jossain välissä. Yritän siis keskittyä jokaiseen päivään kerrallaan ja iloita vilpittömästi edistymisestä. Vaikka se sitten johtuisikin vain turvotuksen vähentymisestä.
torstai 14. tammikuuta 2010
Keskiviikko 13.1.2010
Päivän paino: 75kg
Vyötäryn ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1244kcal
Tänäänkin olin taas laiska p***a. Ajattelin kovasti kyllä nousevani sohvalta ja lähteväni ulos ja käyväni salilla ja vaikka mitä muuta hyvää, hyödyllistä ja kaunista. Ja mitä tapahtuu? Ajattelin kovasti mutta ei muuta ja sehän ei tunnetusti laihduta.
Minulla olisi jopa pääsy eräälle liikuntasalille ja olen katsellut sillä silmällä aikataulujakin mutta jokin pidättelee minua silti. Pääsyy on tietysti yksinkertaisesti aikaansaamisessa, liikkeelle lähtemisessä (varsinkin psykologisessa mielessä liikkeelle lähtö vaatii enemmän energiaa kuin itse liike) mutta osa selitystä on valitettavasti myös siinä, että en vain uskalla mennä sinne. Koska paikka ja ihmiset ovat täysin outoja, kynnys mennä sinne on yksinkertaisesti liian iso. Mutta miksi?
Olen aina ollut kyllä arka uusien sosiaalisten tilanteiden kanssa ja esimerkiksi inhoan vieraisiin paikkoihin soittamista. Järjellä tiedän, ettei kukaan pure siellä salilla eikä kukaan, ainakaan ääneen, aio osoitella läskejäni ja nauraa. Silti jäin kotiin. Taas. Ja vaikka kotona ollessa en kyllä tarvitse juurikaan ruokaa mutta pelkään silti syöväni reilusti enemmän kuin kulutan.
Mutta ehkä huomenna. Ei koskaan tänään mutta ehkä tosiaan huomenna..
Vyötäryn ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1244kcal
Tänäänkin olin taas laiska p***a. Ajattelin kovasti kyllä nousevani sohvalta ja lähteväni ulos ja käyväni salilla ja vaikka mitä muuta hyvää, hyödyllistä ja kaunista. Ja mitä tapahtuu? Ajattelin kovasti mutta ei muuta ja sehän ei tunnetusti laihduta.
Minulla olisi jopa pääsy eräälle liikuntasalille ja olen katsellut sillä silmällä aikataulujakin mutta jokin pidättelee minua silti. Pääsyy on tietysti yksinkertaisesti aikaansaamisessa, liikkeelle lähtemisessä (varsinkin psykologisessa mielessä liikkeelle lähtö vaatii enemmän energiaa kuin itse liike) mutta osa selitystä on valitettavasti myös siinä, että en vain uskalla mennä sinne. Koska paikka ja ihmiset ovat täysin outoja, kynnys mennä sinne on yksinkertaisesti liian iso. Mutta miksi?
Olen aina ollut kyllä arka uusien sosiaalisten tilanteiden kanssa ja esimerkiksi inhoan vieraisiin paikkoihin soittamista. Järjellä tiedän, ettei kukaan pure siellä salilla eikä kukaan, ainakaan ääneen, aio osoitella läskejäni ja nauraa. Silti jäin kotiin. Taas. Ja vaikka kotona ollessa en kyllä tarvitse juurikaan ruokaa mutta pelkään silti syöväni reilusti enemmän kuin kulutan.
Mutta ehkä huomenna. Ei koskaan tänään mutta ehkä tosiaan huomenna..
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Tiistai 12.1.2010
Päivän paino: 75kg
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1218kcal
Tänään muistin taas, mikä on se vaikein osa ruokavalion hallinnassa. Yllättäen se ei ole suinkaan herkkujen välttäminen (vaikka jo nyt tekisi todella kovasti mieli suklaapatukkaa, oikein toffeista marsia) vaan proteiinin riittävä saanti. Kansanterveyslaitoksen suosituksen mukaan riittäisi, että ruokavaliosta 15% on proteiinia, 55% koostuisi (enimmäkseen hitaista) hiilareista ja 30% olisi rasvaa. Vähähiilihydraattiset suosittelevat puolestaan 40-20-40 jakoa, ketogeeniset 49-2-49 jakoa ja jos taas valitsen (erään) suositellun painonpudottajan ruokavalion eli 1,5g proteeiinia per elokilo, saisin yhdistelmän 34-36-30.
Eli ota tosta nyt sitten selvää!
Siihen päälle asioita sekoittaa lisää se, että jotkut lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat vannovat leseiden nimeen, toiset sanovat, että ne ovat hirveää myrkkyä joka aiheuttaa syöpää sun muuta kaameaa. Joku taas kehuu ruisleipää ja kasviksia kun joku muu koostaa ruokavalionsa ainoastaan rahkasta ja proteiinijauheesta. Ja pakkaa sekoittaa entisestään netti, jonka keskustelupalstoilta voi löytää puolestapuhujia joka asialle. Ja joka tapauksessahan kaikki aiheuttaa kaikkea..
Mutta mitä siis syödä? Jotta olisi terve ja energinen ja tasapainoinen ja tukka ja kynnet olisivat kunnossa ja suoli toimisi ja tietysti vielä laihtuisi siinä sivussa? Vaikeaa on elämä..
Maalaisjärki sanoo, että kannattaisi syödä monipuolisesti mitään osa-aluetta unnohtamatta. Oma ruumis sanoo, että verensokeri pitää pitää ylhäällä (muttei laittaa sitä vuoristorataankaan) ja vatsa menee sekaisin jos unohdan kuidut tai syön paljon lihatuotteita. Varmasti kaikelle tuolle löytyy vastustajiakin ja monisanaisia perusteluja. Voin hyvin kuvitella malkasilmäisten foorumivaahtoajien sanovan, että olen typerä kun syön sitä tai tätä ja ruumis tottuisi ja blaah blaah blaah.
Eikö kuitenkin pääasia ole, että syön vähemmän kaloreita kuin kulutan? Välillä vain helposti tuntuu, että syön ihan liian vähän itseasiassa. Paitsi tietysti niinä päivinä joina syön sitten niin paljon herkkuja, että kaikki rajat venyvät ja paukkuvat.. tämä tietysti on sitten yksi isoimmista ongelmistani laihduttamisessa selvästi. Niukkoina päivinä keho takertuu syötyihin kaloreihin kahta tiukemmin ja ne syöpöttelypäivät.. no, niistä ei sen enempää.
Vyötärön ympärys: 93cm
Päivän kalorit: 1218kcal
Tänään muistin taas, mikä on se vaikein osa ruokavalion hallinnassa. Yllättäen se ei ole suinkaan herkkujen välttäminen (vaikka jo nyt tekisi todella kovasti mieli suklaapatukkaa, oikein toffeista marsia) vaan proteiinin riittävä saanti. Kansanterveyslaitoksen suosituksen mukaan riittäisi, että ruokavaliosta 15% on proteiinia, 55% koostuisi (enimmäkseen hitaista) hiilareista ja 30% olisi rasvaa. Vähähiilihydraattiset suosittelevat puolestaan 40-20-40 jakoa, ketogeeniset 49-2-49 jakoa ja jos taas valitsen (erään) suositellun painonpudottajan ruokavalion eli 1,5g proteeiinia per elokilo, saisin yhdistelmän 34-36-30.
Eli ota tosta nyt sitten selvää!
Siihen päälle asioita sekoittaa lisää se, että jotkut lääkärit ja ravitsemusasiantuntijat vannovat leseiden nimeen, toiset sanovat, että ne ovat hirveää myrkkyä joka aiheuttaa syöpää sun muuta kaameaa. Joku taas kehuu ruisleipää ja kasviksia kun joku muu koostaa ruokavalionsa ainoastaan rahkasta ja proteiinijauheesta. Ja pakkaa sekoittaa entisestään netti, jonka keskustelupalstoilta voi löytää puolestapuhujia joka asialle. Ja joka tapauksessahan kaikki aiheuttaa kaikkea..
Mutta mitä siis syödä? Jotta olisi terve ja energinen ja tasapainoinen ja tukka ja kynnet olisivat kunnossa ja suoli toimisi ja tietysti vielä laihtuisi siinä sivussa? Vaikeaa on elämä..
Maalaisjärki sanoo, että kannattaisi syödä monipuolisesti mitään osa-aluetta unnohtamatta. Oma ruumis sanoo, että verensokeri pitää pitää ylhäällä (muttei laittaa sitä vuoristorataankaan) ja vatsa menee sekaisin jos unohdan kuidut tai syön paljon lihatuotteita. Varmasti kaikelle tuolle löytyy vastustajiakin ja monisanaisia perusteluja. Voin hyvin kuvitella malkasilmäisten foorumivaahtoajien sanovan, että olen typerä kun syön sitä tai tätä ja ruumis tottuisi ja blaah blaah blaah.
Eikö kuitenkin pääasia ole, että syön vähemmän kaloreita kuin kulutan? Välillä vain helposti tuntuu, että syön ihan liian vähän itseasiassa. Paitsi tietysti niinä päivinä joina syön sitten niin paljon herkkuja, että kaikki rajat venyvät ja paukkuvat.. tämä tietysti on sitten yksi isoimmista ongelmistani laihduttamisessa selvästi. Niukkoina päivinä keho takertuu syötyihin kaloreihin kahta tiukemmin ja ne syöpöttelypäivät.. no, niistä ei sen enempää.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Voipallo tunnustaa
Olen läski. Läääääskiii!
Tähän asti olen onnistunut vähättelemään asiaa. Olen ajatellut olevani korkeintaan vähän pyöreä, minimaalisesti ylipainoinen. Ja mitä painoindeksikään oikeasti kertoo? Sitäpaitsi paino laskee itsestään kun joulu on ohi. Tai uusivuosi. Tai viimeistään loppiainen! Ja joka tapauksessahan iso osa on vain pientä turvotusta, hiukan nesteen kertymistä jos ei muuta.
Mutta eilen sitten bussissa vanha herrasmies tarjosi minulle istumapaikkaa, koska eihän raskaana olevan nuoren naisen ole hyvä seistä.. Right.. Eihän näin pitänyt käydä kuin sarjakuvissa ja vitseissä?
Kun kotona katsoin tarkemmin itseäni peilistä sitten, niin täytyi myöntää, että tottahan se on. Näytän siltä kuin olisin vähintään puolessa välissä odotusta, ehkä jopa pidemmälläkin. Koska kuitenkaan en odota paskavauvaa kummempaa, niin tositoimiin on pakko ryhtyä.
Hankin puntarin ja kaivoin esiin mittanauhan (ja nieleskellen hyväksyin tulokset), kirjauduin Kalorilaskuriin ja aloitin jokaisen suupalan laskemisen.
Tämä siis eilen. Koska kaikenlaiset hyvät ja tarpeellisetkin aikomukset ovat kuitenkin jatkuvassa vaarassa unohtua, tarvitsen lisää kannustusta. Tai pakkoa kuten nyt tämän blogin. Joskin kyllähän sisäinen lööppijulkkiksenikin näköjään haluaa paljastella itseään. Ainakin sitten nimimerkin takaa.
Alkutilanne:
Paino 75kg
Painoindeksi 31,2
Vyötärönympärys 93cm
Maanantaina 11.1. syöty 1375kcl ja liikuntana 20min kävely
Tähän asti olen onnistunut vähättelemään asiaa. Olen ajatellut olevani korkeintaan vähän pyöreä, minimaalisesti ylipainoinen. Ja mitä painoindeksikään oikeasti kertoo? Sitäpaitsi paino laskee itsestään kun joulu on ohi. Tai uusivuosi. Tai viimeistään loppiainen! Ja joka tapauksessahan iso osa on vain pientä turvotusta, hiukan nesteen kertymistä jos ei muuta.
Mutta eilen sitten bussissa vanha herrasmies tarjosi minulle istumapaikkaa, koska eihän raskaana olevan nuoren naisen ole hyvä seistä.. Right.. Eihän näin pitänyt käydä kuin sarjakuvissa ja vitseissä?
Kun kotona katsoin tarkemmin itseäni peilistä sitten, niin täytyi myöntää, että tottahan se on. Näytän siltä kuin olisin vähintään puolessa välissä odotusta, ehkä jopa pidemmälläkin. Koska kuitenkaan en odota paskavauvaa kummempaa, niin tositoimiin on pakko ryhtyä.
Hankin puntarin ja kaivoin esiin mittanauhan (ja nieleskellen hyväksyin tulokset), kirjauduin Kalorilaskuriin ja aloitin jokaisen suupalan laskemisen.
Tämä siis eilen. Koska kaikenlaiset hyvät ja tarpeellisetkin aikomukset ovat kuitenkin jatkuvassa vaarassa unohtua, tarvitsen lisää kannustusta. Tai pakkoa kuten nyt tämän blogin. Joskin kyllähän sisäinen lööppijulkkiksenikin näköjään haluaa paljastella itseään. Ainakin sitten nimimerkin takaa.
Alkutilanne:
Paino 75kg
Painoindeksi 31,2
Vyötärönympärys 93cm
Maanantaina 11.1. syöty 1375kcl ja liikuntana 20min kävely
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)